lauantai 9. tammikuuta 2016

Ruuan verkkokaupan nykytila ja tulevaisuus

Ruuan verkkokauppa näyttää olevan ikuinen lupaus. Potentiaali on valtava, mutta Suomessa mikään taho ei ole saanut sitä isoilla volyymeilla toimimaan. Verkkokauppaa piinaavat tietyt ongelmat, joita ei toistaiseksi ole saatu ratkaistua kuin tyydyttävästi.

Tällä hetkellä nähdään, että verkkokaupan suurin ongelma on volyymin puute, minkä seurausta ovat kaikki muut ongelmat. Tämä ei kuitenkaan ole oikea ongelma. Volyymillä voidaan pienentää kustannuksia toimitusta kohti, mutta itse juurisyy on se, että toimitusprosessi on tehoton. Mikäli toimitusprosessi saadaan tehokkaaksi, volyymin merkitys pienenee. Ruuan verkkokaupan pitkän aikavälin tavoitteeksi tulisikin asettaa leanista tuttu yhden kappaleen virtaus, jossa jokainen lähetys voidaan kerätä välittömästi, ja tilaukset voidaan kerätä ja toimittaa jokaiselle asiakkaalle erikseen. Tämä asettaa logistiikalle erityiset paineet, mutta poistaa prosessista valtavasti hukkaa.

Seuraavaksi käyn läpi joitakin ruuan verkkokaupan keskeisiä ongelmia ja ajatuksia niiden ratkaisemiseksi. 

Reaaliaikaisen varastotiedon puute


Kun asiakas tekee tilauksen, hän olettaa saavansa, mitä haluaa. Nykyisistä kassajärjestelmistä vain harvasta saa reaaliaikaista tietoa niin, että jokaisen tuotteen saldo olisi tiedossa. Jos saldo ei ole oikein, asiakas ei saa tilaamaansa tuotetta.

Saldojen reaaliaikaisuutta on mahdollista ylläpitää uudenaikaisella kassajärjestelmällä. Jos tuote on silti loppunut esimerkiksi saldovirheen vuoksi, on mahdollista rakentaa järjestelmä, joka tarjoaa asiakkaalle vaihtoehtoja. Tämä tottakai aiheuttaa prosessissa hukkaa, joten se ei ole ratkaisu itse ongelmaan. Ketjukaupoilla on mahdollisuus toimittaa puuttuva tuote toisesta kaupasta.

Kuljetus


Tuotteiden kotiinkuljetus on ehkä suurin ongelma. Tällä hetkellä 5-15 kilon ostoskorin kuljettamiseen käytetään 1000-3000 kiloa painavaa autoa. Kuljetus on mahdollista tehdä, mutta se maksaa paljon. Kuljetuksien tehokkuutta rajoittaa kolme asiaa: kuljetusvälineen hinta ja käyttökulut, sekä kuljettajan palkka.

Ihannetilanteessa kuljettajaa ei tarvittaisi lainkaan, sillä hän ei tuo prosessiin mitään lisäarvoa. Kuljetus olisi mahdollista tehdä joko mahdollisimman pienillä robottiautoilla, tai lentävillä droneilla. Koska mukana ei ole ihmistä, kuljetusväline voi olla niin pieni kuin liikkumisen kannalta on mahdollista. Tämä säästää valtavasti resursseja ja tekee toimituksista nopean, sillä kuljetusvälineet voivat olla jatkuvasti valmiudessa. Kuljetusvälineitä voi olla erikokoisia erilaisille toimituksille, esimerkiksi niin, että dronet kuljettavat pienet ja kevyet tilaukset ja robottiautot raskaammat.

Tällä hetkellä kuljetukset on pakko toimittaa erissä, sillä yksittäisten tilausten kuljetus tulee kalliiksi. Tämä puolestaan lisää viivettä tilauksen ja toimituksen välillä. Itsenäiset kuljetusvälineet ratkaisevat nämä molemmat ongelmat. Tällöin myös kuljetuksen hinta tulee niin halvaksi, että kuljetusmaksu on mahdollista poistaa.

Oman ongelmansa muodostaa se, että kuljetuslaitteita tulisi olla paljon, että toimitukset saataisiin pelaamaan myös ruuhka-aikoina. Tästä syystä tilauksia tulisi yrittää saada tasoitettua pitkin päivää. Muuten piikkiajan toimitukset venyvät, koska kuljetusvälineitä ei ole saatavilla.


Tuoreus


Nettikaupasta tilaava asiakas ei voi puuttua siihen, millaisia tuotteita hän saa. Tilasin kerran kokeeksi eräästä nettiruokakaupasta kahdeksan tuotetta, joista kaksi puuttui ja yksi (salaatti) oli syömäkelvoton. Sanomattakin on selvää, että fiilis jäi huonoksi. Tuoreus ei kuitenkaan ole mikään merkittävä ongelma, sillä siihen on ratkaisut olemassa jo nyt: koulutus, varaston kiertonopeus ja palautteenanto. Kun henkilö on koulutettu siihen, että huonoa tavaraa ei missään nimessä saa viedä asiakkaalle, hän osaa toimia sen mukaan. Kun hän lisäksi saa palautteen, mikäli huonoa on mennyt, hän voi oppia virheistään. Laadunvalvonnan tulisi olla yksi normaaleista työtehtävistä: mikäli huonoa tavaraa havaitaan, jokaisen velvollisuus on kerätä se välittömästi pois. Kaupan tilauksista vastaavan henkilön tehtävä puolestaan on huolehtia, että varaston kiertonopeus on kunnossa ja huonoja tuotteita on niin vähän kuin mahdollista.

Keräilyvirheet


Koska ihmiset todennäköisesti hoitavat keräilyn vielä pitkään, virheet ovat aina mahdollisia. Virheet eivät kuitenkaan ole suuri ongelma, sillä siihenkin on jo nyt mahdollista tehdä ratkaisuita. Yksi ratkaisu voi olla yhdistää kassajärjestelmä tilaukseen.

Kun kerääjä saa tilauksen eteensä, järjestelmä voi automaattisesti näyttää, mitä reittiä hänen pitäisi kulkea mahdollisimman nopeaa keräystä varten. Kun hän löytää tuotteen, hän voi skannata sen viivakoodinlukijalla samalla, kun laittaa keräyslaatikkoon. Näin ohjelma kuittaa tuotteen kerätyksi. Mikäli kerääjä yrittää kuitata väärää tuotetta, ohjelma hälyttää. Näin ollen keräysvirheiksi jäävät enää irtotuotteet, esimerkiksi jos henkilö kerää pussiin tomaattien sijasta banaaneita. Henkilön täytyy kuitenkin myös punnita tuotteet vahingossa tomaatteina, sillä muuten ohjelma hälyttää. Ohjelman voi helposti laittaa hälyttämään myös, jos paino heittää liikaa halutusta. Tämän tuplavarmistuksen vuoksi virheiden todennäköisyys on hyvin pieni.


Pieni aikaikkuna



Ihmiset haluavat tuotteensa mahdollisimman pian, siksi toimituksen pitäisi olla mahdollisimman pian tilauksen jälkeen. Eräässä kokeessa havaitsin, että 12 tuotteen kerääminen ja rahastus vei minulta ennestään tuntemattomassa kaupassa aikaa noin 5 minuuttia. Kerääminen ei siis ole ongelma. Viive ennen ja jälkeen keräämisen on. Tutkitaanpa ensin viivettä ennen keräilyä, eli jos tilauksia tulee kerralla paljon.

Sama ongelma on kaupoissa tälläkin hetkellä. Asiakkaat saattavat tulla kauppaan koska tahansa. Siitä huolimatta tämä ei ole ongelma, sillä kaupalla on dataa, paljonko asiakkaita milläkin hetkellä ennustetaan tulevaksi. Jos asiakkaita tulee odotettua enemmän, kassalle soitetaan joku auttamaan. Aivan samaa voi soveltaa keräilyssäkin. Ongelmaksi jää siis enää viive ennen toimitusta.

Tällä hetkellä kotiinkuljetukset on pakko tehdä erissä, koska yksittäisten kuljetus on liian kallista. Tästä seuraa, että kaupan on pakko odottaa, kunnes riittävästi tilauksia on tullut. Tämä taas lisää viivettä valtavasti. Siirtymällä kohdassa yhden kappaleen virtaukseen on mahdollista toimittaa tilauksia sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Tällöin odottelu jää kokonaan pois ja toimitusrytmistä tulee erittäin nopea.

Kaupalla on vielä yksi etu puolellaan. Mikäli asiakas lähtee kauppaan, hänen täytyy ensin ajaa kauppaan, tehdä keräily, jonottaa ja maksaa, ja ajaa kotiinsa. Kun kauppa järjestää kuljetuksen, aikaa kuluu ainoastaan keräilyyn ja kuljetukseen. Paluumatka ei kuluta asiakkaan aikaa, eikä kassajonossa tarvitse odottaa. Siksi, mikäli viivettä tilauksen ja keräämisen välillä ei ole, kaupan toimitus on nopeampi. Reaalimaailmassa viivettä on kuitenkin aina. Kyse on vain siitä, miten sen saa mahdollisimman lyhyeksi.


Pieni kate ja pieni keskiostos



Nämä ongelmat liittyvät toisiinsa. Ruoka on kilohinnaltaan paljon halvempaa ja huonokatteisempaa kuin esimerkiksi elektroniikka tai vaatteet. Siksi volyymin pitää olla suurempi, jotta saavutetaan samat myynti-, ja kate-eurot. Kate on niin pieni, että keräily ja kuljetus on tehtävä erittäin halvalla. Tämä ei ole mikään varsinainen este, mutta asettaa paineita siihen, millä budjetilla ratkaisuja voidaan lähteä hakemaan. Onneksi ruoka on volyymituote.


Näiden ongelmien ratkaiseminen vaatii valtavasti uusia keksintöjä ja investointeja. Ruuan verkkokauppa on kuitenkin niiden arvoinen, sillä se säästää valtavasti muita kustannuksia. Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi, mikä merkitys verkkokaupalla on kaupan kustannusrakenteeseen ja myyntiin.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Paljonko vapaat aukioloajat rajoittavat myyjien vapaa-aikaa?

Heti vuodenvaihteen jälkeen vapaista aukioloajoista julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa harmiteltiin niiden aiheuttamia ongelmia perheen kannalta. Tämä ja ennen vuodenvaihdetta julkaistut kirjoitukset ovat herättäneet paljon keskustelua.

Kirjoituksista saa kuvan, että myyjien perhe-elämä on nyt pistetty aivan palasiksi. Koska asiasta liikkuu paljon vaihtelevaa tietoa, eivätkä kaupat yleensä ota tällaisiin asioihin kantaa, kaivoin vanhoja vuorolistoja arkistojen kätköistä nähdäkseni, mikä kaupan tilanne oikein on.

Ensimmäinen kauppani oli market. Vuonna 2008 sitä on nähtävästi pyöritetty tällaisella työnjaolla:

Työvuoroja viikossa: 43
Iltavuoroja (töissä kaupan sulkemiseen asti): 12
Iltavuorojen osuus kaikista vuoroista: 28%
Sunnuntaina työvuoroja: 2
Sunnuntaivuorojen osuus kaikista vuoroista: 5%

Hypermarketissa puolestaan tehtiin kauppaa vuonna 2011 tällaisella työnjaolla:

Työvuoroja viikossa: 89
Iltavuoroja (töissä kaupan sulkemiseen asti): 22
Iltavuorojen osuus kaikista vuoroista: 25%
Sunnuntaina työvuoroja: 3
Sunnuntaivuorojen osuus kaikista vuoroista: 3%

Iltavuoroihin sisältyvät sunnuntaivuorot.

Luvuista nähdään, että noin 75% kaupan työvuoroista on muita, kuin iltavuoroja. Vuorot eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan osastovastaavat tekevät yleensä aamuvuorot, koska heidän tärkeimmät työnsä ajoittuvat siihen aikaan. Iltavuorot jakautuvat rivimyyjien kesken.

Sunnuntaivuorot ovat erittäin harvinaisia, mutta nekin jakautuvat rivimyyjien kesken. Sunnuntaivuoroihin voi laskea mukaan tulevat pyhäpäivät, jolloin kauppa on todennäköisesti minimimiehityksellä auki. Todennäköisyys tehdä näitä pyhävuoroja on siis erittäin pieni.

Kaupan alalla on siis huomattavasti vähemmän iltavuoroja, kuin esimerkiksi kolmivuorotyössä on yövuoroja. Myyjän kannalta ongelma on se, että ne jakautuvat pienelle porukalle. Se on valitettavasti alalla pelin henki. Parhaat osaajat tarvitaan aamuvuoroon, vaikka osaaja itse haluaisikin tehdä iltavuoroa. Paras keino saada lisää aamuvuoroja on siis kehittää osaamistaan ja opiskella. Kaupoissa on jatkuvasti huutava pula hyvistä osastovastaavista ja myymäläpäälliköistä. Jos sellaiseksi kehityt, niin paikka on varma. Jos ei samasta kaupasta, niin muualta.