Miten juhlapyhien hävikkipommi puretaan

K-supermarket Lauttasaaren tilapäivitys hävikistä sai eilen ja tänään paljon jakoja. Tilapäivityksessä harmiteltiin sitä, että hävikkiä tulee, mutta myönnetään, että se on välttämätön paha: jos ei ole hävikkiä, ei ole myyntiäkään.

K-supermarket Lauttasaaren hävikki joulun ajalta

En tunne KSM Lauttasaaren tilannetta tarkemmin, niin jouluna kuin muinakaan aikoina. Se ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä kuvasta selviää kaikki tarpeellinen tieto päätelmiin siitä, miksi hävikkiä on syntynyt.

Kuvan tuotteista lyhyin myyntiaika vaikuttaisi olevan kermoilla, vain kahdeksan päivää valmistuksen jälkeen. Kermat tulevat pääsääntöisesti kauppoihin heti seuraavana päivänä pakkaamisen jälkeen. Jos kerma on siis mennyt esimerkiksi 26.12. hävikkiin, se on valmistettu 18.12. ja saapunut kauppaan torstaina 19.12. Kermoja on saapunut kauppaan silloin niin paljon, että niitä ei ole saatu myytyä koko joulun aikana.

Kermojen säilymisaika on 8 päivää

Lean-ajattelun mukaisesti mitään tuotetta ei pitäisi toimittaa, ennen kuin sitä tarvitaan. Ei ole mitään syytä sille, miksi joulun kermat pitäisi ottaa sisään jo viisi päivää etukäteen. Toimituspäiviä on ollut vielä kolme ennen jouluaattoa, joten toimitukset olisi voinut porrastaa usealle päivälle, vaikka olisi ottanutkin varmuusvarastoa. Vaikka joulu on joka vuosi eri viikonpäivinä, joulun ajan kokonaismyynti ei kuitenkaan vaihtele suuresti. Tämän ansiosta tilauksissa voidaan hyödyntää edellisten vuosien kokonaismenekkiä ja jaksottaa niiden saapuminen eri päiville.

Muissa kuvan tuotteissa on pitempi päiväys. Otetaan esimerkkinä kuvassa näkyvät karjalanpaistilihat. Niiden säilyvyys on 12 päivää valmistuksesta ja toimitus on noin 3 päivää valmistuksen jälkeen. Jos tuotteet ovat menneet jouluna vanhaksi, niiden on pitänyt tulla jo hyvissä ajoin joulua edeltävällä tai sitä edeltävällä viikolla. Varta vasten jouluksi tilattujen tuotteiden hävikit eivät realisoidu ennen kuin 1-2 viikkoa joulun jälkeen.

Vaikka hävikki realisoituu silloin, kun tuotteiden viimeinen myyntipäivä koittaa, hävikin syy on siinä hetkessä, kun tilaus tehdään. Jotta hävikkiä voidaan vähentää, täytyy muuttaa tilaustottumuksia ja tilata tuotteita niin, että ne saapuvat vasta silloin, kun niitä tarvitaan, eikä hetkeäkään aiemmin.

Vertailun vuoksi kuva erään K-citymarketin lihajaloste- ja einesosaston hävikistä, mikä kerättiin tänä aamuna päiväyksiltä 24.-26.12. Kaupassa on paitsi opeteltu kolme kuukautta oikeaa tilausrytmiä, myös reagoitiin hyvissä ajoin ennen joulua niin, että vanhenevista tuotteista päästiin ajoissa eroon. Kuvasta puuttuu maitohävikki, noin puoli kärryä, mikä haettiin jouluaattona hyvään tarkoitukseen. Myös leipähävikki on jo mennyt.

Nuo väkivaltaiset kauppiaat

Iltalehdessä oli tänään juttu, miten kauppias oli lyönyt nyrkillä 14-vuotiasta poikaa, joka oli kavereineen pelannut hedelmäpelejä, poistettu kaupasta ja heittänyt kauppiasta purukumilla. Tapahtumien kulku ei ole tarkkaan tiedossa, mutta asia on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Vaikka vastustan väkivaltaa, ymmärrän jollain tavalla kauppiaan toimintaa.

Kaupat ovat julkisia tiloja, joissa kuka tahansa saa käydä vapaasti. Osa teineistä on tottunut siihen, että mitä tahansa voi tehdä, eikä kukaan aseta rajoja ja sen mukaan myös toimitaan. Alaikäiset pelaajat eivät ole pahin ongelma. Näpistelijät, sotkijat, meuhkaajat, juopot, kaikenlaiset ja kaikenikäiset häiriköt ovat monissa kaupoissa jatkuva riesa. Jos vartija heittää häirikön ulos, hän on taas huomenna takaisin. Ja ylihuomenna. Osaan ei mikään järkipuhe auta. Poliisilla häiriköiden häätäminen on viimeisenä prioriteettilistalla.

Muistan erään tapauksen mainiosti. Eräs yli 60-vuotias pappa oli jo vuosia ottanut tavakseen viettää aikaa kaupassani huutaen, haisten ja jopa istuen tuotteiden päällä. Saimme asiakkailta jatkuvasti valituksia ja poliisit veivät häntä vähän väliä pois. Asia meni jopa terveystarkastajalle, joka tuli vaatimaan, että asialle pitää tehdä jotain. Ei voi, kysyin apua vaikka mistä, eikä kukaan voinut auttaa. Haju ja huuto ei ole rikos. Sosiaalitoimi ei voinut ryhtyä pakkokeinoihin. Jos hänet vietiin pois, hän tuli heti huomenna takaisin.

Eräänä päivänä päätin, että asia loppuu. Kun henkilö tuli kauppaan, kerroin, ettei hänelle enää myydä mitään. Ei vaikutusta. Seurasin häntä koko lyhyen kauppakierroksen ajan kertoen, että hänen täytyy jatkossa asioida muualla. Ei vaikutusta. Tulimme kassalle ja kerroin asian vielä kerran. Hän nosti tavaransa hihnalle. Kerroin kassanhoitajalle, ettei tälle henkilölle myydä ja kassanhoitaja vaihtoi toiselle kassalle. Mies otti tavaransa ja meni perässä.

Tässä vaiheessa sanoin miehelle vielä kerran, että teille ei enää myydä ja otan nyt nämä tavarani ja vien ne takaisin hyllyyn. Aloin keräilemään tuotteita, jolloin mies hermostui, alkoi huutaa ja löi minua nyrkillä. Vihdoin pätevä veruke! Saimme poliisin paikalle, hänet vietiin pois ja ilmoitimme yhdessä, että miehellä ei ole enää asiaa kauppaan. Pari päivää myöhemmin poistimme hänet voimatoimin viimeisen kerran. Näin vuosien piina lopulta päättyi.

Jälkikäteen ihmettelin, miten pitkälle asioiden täytyy antaa mennä. Täytyy itse saada nyrkistä, ennen kuin jotain voi tehdä omassa kaupassaan. En yhtään ihmettele, että jotkut kauppiaat käyttävät väkivaltaa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole! Laki ei suojele, joten kauppias, työntekijät ja asiakkaat joutuvat kärsimään muutaman henkilön jatkuvaa piinaa. En haluaisi kannata väkivaltaa ratkaisuna, mutta tällä hetkellä joissakin tilanteissa ei muuta ratkaisua ole.

Kaikille "On parempiakin tapoja" -ihmisille esitän haasteen. Koska koulutan ammatikseni kauppojen henkilökuntaa, peräänkuulutankin nyt ideaa, miten tämän ongelman voisi ratkaista! Koska ongelma esiintyy jossain määrin lähes kaikissa Suomen kaupoissa, ratkaisulle olisi kysyntää. Tuotteistetusta ja todistetusti toimivasta ideasta tulen maksamaan sen keksijälle ihan oikeaa rahaa.

Jos joku taas haluaa paremmin ymmärtää kauppojen tilannetta, voin mainiosti tulla jonkun työpaikalle haistattelemaan, meuhkaamaan, syljeskelemään, tekemään kaikkea mistä henkilökunta joutuu kuseen eikä tekijä saa mitään rangaistusta ja jatkaa tätä niin kauan, että minut heitetään ulos. Sitten tulen huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä.

Loppiaisen aukiolo täytyy vapauttaa

Loppiaisena auki olevat kaupat on päätetty. Tälläkin kertaa arvonta suosi erityisesti rajakuntia ja pääkaupunkiseutua, kun muu Suomi jäi nuolemaan näppejään. Rajaukset voivat olla joskus tarkkojakin, kuten Tampereen katujen tarkkuudella tehty esimerkki osoittaa.

Loppiainen on merkillinen pyhäpäivä. Kuinka moni tietää, miksi sitä vietetään? Kyllä, joulu päättyy silloin. Se on myös itämaan tietäjien muistopäivä, erittäin tärkeä pyhä siis. Niin tärkeä, ettei silloin saa tehdä ostoksia.

Uskonnonvapautta puolustavassa maassa on käsittämätöntä, että yksi uskonto voi määrätä, miten kaikkien muiden tulee toimia. Asiakkaan tulisi tehdä päätös, ei virkamiehen. Kauppias pitää kauppaa auki, jos asiakkaat sitä haluavat. Jos joku ei halua loppiaisena käydä kaupassa, ei kukaan voi häntä siihen pakottaa.

Kaupan kannalta loppiaisen kiinniolo on monella tapaa vahingollinen. Ensinnäkin, se aiheuttaa hävikkiä. Kun kauppa on keskellä viikkoa kiinni, ei synny yhden, vaan kahden päivän hävikki. Suoran hävikin lisäksi seuraa epäsuoraa hävikkiä. Toimitettujen tuotteiden päiväykset ovat huonompia ja toimitetut tavarat seisovat kauppojen hyllyissä turhaan, joten niiden myyntiaika lyhenee.

Kauppojen voittomarginaalit kapenevat jatkuvasti ja kiinteät kulut muodostavat valtaosan kustannuksista. Siksi yksittäiselle kaupalle jokainen myyntipäivä on suoraan viivan alle. Marginaalien ohuutta kuvaa se, että alasta riippuen vuoden ensimmäiset 48-51 viikkoa menevät pelkästään kulujen maksamiseen ja vasta sitten tehdään voittoa.

Tilanne, jossa toiset kaupat saavat olla auki ja toiset eivät, tukee toisia yrittäjiä toisten kustannuksella, eikä kyse ole pelkistä kaupoista. Jos itärajan, Lapin ja pääkaupunkiseudun kaupat ovat auki ja suurin piirtein muu Suomi kiinni, on selvää, että matkailu suuntautuu näihin asiakasystävällisiin kuntiin. Kauppojen aukiolo suuntaa turismivirtoja, jotka hyödyttäisivät montaa muutakin alaa ja kuntaa. Kieltämällä aukiolot alueellaan Aluehallintovirasto ampuu koko elinkeinoelämää jalkaan ja tukee päätöksellään muita alueita.

Jopa PAM myöntää, että venäläisturistit ovat Suomessa tammikuussa keskimäärin vain 2,9 vuorokautta. Jokainen menetetty shoppailupäivä on suoraa tappiota, mutta erityisesti sisä-Suomessa, johon ei niin helposti lähdetä uudestaan. Kun vielä tiedetään, että venäläisturisteista keskimäärin 75% ostaa elintarvikkeita, keskiostos 178€ ja 50% ostaa vaatteita, keskiostos 294€, kyse on elinkeinoelämälle todella merkittävistä menetetyistä summista. (Lähde: Tutkimus- ja analysointikeskus TAK Oy)

Miten sitten arvotaan, ketkä saavat olla auki ja ketkä eivät? Pääkriteeri luvan myöntämiselle on matkailijoiden määrä. Vain turistipaikkakunnilla kauppojen auki pitäminen koetaan tarpeelliseksi. Toinen kriteeri ovat merkittävää kysynnän lisäystä aiheuttavat yleisötapahtumat. Jos järjestetään sirkushuveja, saa myös pitää kauppoja auki. Muuten eurot virtaavat naapurikuntaan. Tilanne muistuttaa 60-lukua, jolloin olutta saadakseen piti samalla tilata voileipä.

Loppiainen ei ole mikään joulu, se on pelkkä vapaa muiden joukossa. Venäläisille sen sijaan joulu on 7.1. Voiko kukaan kuvitella, että kauppoja pidettäisiin kiinni joulun alla? Kun venäläiset haluavat kaataa rahaa Suomeen, viisainta on pistää ämpäreitä alle, eikä kehottaa tulemaan huomenna uudestaan.