Kassa on kaupan tärkein työpiste

Kuten muutkin, kävin ostamassa vappuvirvokkeeni vasta tänään. Heti kauppaan mennessäni kiinnitin huomiota pitkiin jonoihin: kappas, näin hyvin käy kauppa laman aikanakin! Ihastukseni muuttui kuitenkin harmiksi kun huomasin, että viidestä kassasta ainoastaan neljä oli auki ja jonot johtuivat siitä. Ammatillisista syistä jäin seuraamaan tilannetta.

Huomasinkin myyjän, joka teki erilaisia järjestelytöitä ja välillä keräsi koreja. Hetken päästä kävin kysymässä, eikö heillä ole viidettä kassaa. Ei ole. No, ei sitten. Poistuin kaupasta ja tein ostokseni muualla. Onneksi lähistöllä oli kaksi muuta kauppaa, joissa kummassakin oli kassoilla täysi miehitys ja lyhyet jonot.

Kassatunneista säästäminen on siitä hölmöä säästämistä, että sille tielle lähdettyä niitä joutuu jatkuvasti säästämään. Myynti kun pyrkii laskemaan samaan tasoon. Toisin kuin luullaan, kassojen täyttö ei tule yhtään sen kalliimmaksi, mikäli osaa organisoida oikein. Ensin täytyy tehdä tärkeimmät työt ja vasta kun ne on tehty, tehdään toiseksi tärkeimmät, jne. Aiheesta on mainio tarina professorista, joka havainnollisti asiaa luokassaan.

Professori laittoi suureen astiaan ensin hienoa hiekkaa, sitten karkeaa hiekkaa, sitten sepeliä ja lopuksi kivenmurikoita. Kivenmurikat eivät enää mahtuneet astiaan, mutta samalla niiden väliin jäi paljon tyhjää tilaa. Siispä tehtiin toisinpäin. Ensin laitettiin kivenmurikat. Niiden väliin sepeliä. Sekaan karkea hiekka ja viimeiseksi hieno hiekka. Koko paketti meni limittäin ja mahtui täsmälleen astian sisään.

Hieno hiekka ovat kiireettömät työt. Ne, jotka täytyy saada tehtyä tämän päivän aikana. Karkea hiekka on tehtävät, jotka täytyy saada tehtyä lähitunteina. Sepeli on tehtävät, jotka täytyy tehdä tunnin sisään ja kivenmurikat ne tehtävät, jotka täytyy tehdä heti.

Jos etenet kiireettömistä kiireellisiin, purat ensin keskilattian kuivakuormat, sitten tuorekuormat, sitten tarkistat kauppakunnon ja vasta viimeisenä hoidat kassahommat. Tämä johtaa paitsi kassajonoihin, myös suuriin palkkakuluihin ja myynnin menetykseen. Tee sen sijaan toisinpäin.

Hoida ensin kassahommat. Kun kaupankäynnissä tulee hetken tauko ja vakiokassat selviävät työstään, tsekkaa, onko kauppa kunnossa ja missä on pahin tilanne. Hyllyt eivät tyhjene, vaikka ne purettaisiin hetkeä myöhemmin. Kun tuoreet on purettu, keskity vasta sitten teollisiin. Ne eivät lopu, ellei niitä tänään saada purettua. Näin kaikkein tärkeimmät asiat saadaan hoidettua jatkuvasti eteenpäin. Täydellisesti toimivassa kaupassa kaikki saadaan tehtyä ajallaan, mutta erityisesti pyhäisin myyntiä on vaikea ennustaa ja silloin on parempi tinkiä vähemmän tärkeistä tehtävistä, kuin antaa ihmisten jonottaa.

Lopuksi professori kaatoi astiaan tuopin olutta ja sekin sopi joukkoon. Mielestäni se symbolisoi sitä, että kauppa täytyy olla aina kunnossa ja jonot lyhyitä, paperihommat ehtii tehdä vaikka yöllä.

Asiakas ottaa jos tarvitsee

Muoviset pikkupussit ovat alkaneet herättää keskustelua ympäristön näkökulmasta. Ainakin Kesko miettii nyt tarkkaan ja harkitusti, miten pikkupussien kanssa jatkossa toimitaan.

Kassamyyjän ja asiakkaan näkökulmat laajentavat ymmärrystä. Kassa on ohjeistettu tarjoamaan pikkupussia joka kerta, kun tietynlaiset ostokset tulevat kassalle. Tämä on palvelua, mutta se on myös kassan kannalta melko raskasta. Monet asiakkaat kieltäytyvät, enemmän tai vähemmän jyrkin sanakääntein. Toiset, kuten minä, eivät jaksa kiinnittää huomiota ja sanovat vain "Joo.", että tilanteesta päästään nopeasti eteenpäin. Tarjoaminen tuntuu minulle pikemminkin tyrkyttämiseltä. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna jonotusaika venyy, kun myyjä pakkaa ostoksia pikkupusseihin. Kassa tarjoaa pikkupusseja monta sataa kertaa viikossa ja vain harva asiakas siitä ilahtuu.

Meillä on ongelmaan ilmainen ratkaisu: sijoitetaan pikkupussit kassalinjan päätyyn omaan telineeseensä! Jos asiakas tarvitsee pikkupussia, hän saa sen helposti. Kassamyyjän ei tarvitse hokea samaa päivästä ja viikosta toiseen ja saada tylyjä vastauksia. Asiakkaiden jonotus ei veny, eivätkä he joudu sosialisoimaan kassamyyjän kanssa enemmän kuin on tarpeen. Oikean tarpeen vähäisyys ja sosiaalinen paine pitävät huolen, että pikkupussien menekki pienenee: harva niitä oikeasti tarvitsee mihinkään ja jos niiden kanssa jää suotta temppuilemaan, tuntee olevansa perässä tulevien asiakkaiden tukkona.

Mikäli näillä ohjeilla pikkupussiongelmat eivät ratkea, olemme ilomielin ohjaamassa tradenomin opinnäytetyötä aiheesta. Ketjujen johtoportailla lienee tärkempääkin tekemistä.

Suuret myyntierät aiheuttavat hävikkiä

Vaasan-konserni aloitti tänään yt-neuvottelut, tarkoituksena vähentää 93 henkilöä. Uusi Suomi uutisoi syyn olevan mm. kaupoissa paistettavien tuotteiden menekin huima nousu. Olen itsekin huomannut Vaasan leivät kaupoissa vähemmän mairittelevissa tilastoissa ja suositukseni kauppiaille on ollut vähentää Vaasan leipiä ja korvata niitä muilla. Vaasan leivistä tulee nimittäin enemmän hävikkiä kuin useimpien kilpailijoiden.

Vaasan hävikkiongelman syy on se, että Vaasan käyttää myynneissään myyntieriä, kun taas esimerkiksi Fazer ei niitä käytä. Koska leipä on tuoretuote, se pitäisi myydä viimeistään seuraavana päivänä leipomisesta, muuten asiakas huomaa eron. Niinpä jos kauppa tilaa maanantaiksi Vaasalta hitaasti kiertävää leipää, neljän kappaleen myyntierä voi olla liikaa. Fazerilta voit ottaa vaikka yhden leivän jokaiselle päivälle, jolloin leivät pysyvät aina tuoreena. Erityisesti alkuviikko on kaupoissa ongelma ja torstai on usein leivän suurin hävikkipäivä; alkuviikosta tilatut leivät eivät yksinkertaisesti ehdi kiertää, eivätkä hyllyt voi olla vajaita. Nopeasti kiertävissä tuotteissa, kuten Ruispaloissa, myyntierillä ei ole merkitystä.

Teimme tutkimuksen myyntierien vaikutuksesta hävikkiin eräässä kaupan suuryksikössä. Tutkimuksen otos oli 12000 leipää ja siinä olivat mukana kaikki kaupassa myyvät leipomot. Tilastojen mukaan ne leipomot, jotka käyttivät myyntieriä, aiheuttivat kaksinkertaisesti niin paljon hävikkiä kuin ne leipomot, joissa myyntieriä ei käytetty. Myydyt kappalemäärät jakautuivat lähes tasan, ero tuli puhtaasti hävikistä.

Koska kauppojen kilpailu jatkuvasti kiristyy ja jokainen euro on yhä tiukemmassa, kaupalla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa sitä ylimääräistä hävikkiä, minkä liian suuret myyntierät aiheuttavat. Niinpä leipomoiden tyrkyttäminen johtaa yhä helpommin siihen, että niiden tuotteet vaihtuvat kilpailijaan. Itse paistettaessa myyntieriä ei ole, vaan kauppa voi paistaa vaikka yhden leivän kerrallaan.