Nuo väkivaltaiset kauppiaat

Iltalehdessä oli tänään juttu, miten kauppias oli lyönyt nyrkillä 14-vuotiasta poikaa, joka oli kavereineen pelannut hedelmäpelejä, poistettu kaupasta ja heittänyt kauppiasta purukumilla. Tapahtumien kulku ei ole tarkkaan tiedossa, mutta asia on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Vaikka vastustan väkivaltaa, ymmärrän jollain tavalla kauppiaan toimintaa.

Kaupat ovat julkisia tiloja, joissa kuka tahansa saa käydä vapaasti. Osa teineistä on tottunut siihen, että mitä tahansa voi tehdä, eikä kukaan aseta rajoja ja sen mukaan myös toimitaan. Alaikäiset pelaajat eivät ole pahin ongelma. Näpistelijät, sotkijat, meuhkaajat, juopot, kaikenlaiset ja kaikenikäiset häiriköt ovat monissa kaupoissa jatkuva riesa. Jos vartija heittää häirikön ulos, hän on taas huomenna takaisin. Ja ylihuomenna. Osaan ei mikään järkipuhe auta. Poliisilla häiriköiden häätäminen on viimeisenä prioriteettilistalla.

Muistan erään tapauksen mainiosti. Eräs yli 60-vuotias pappa oli jo vuosia ottanut tavakseen viettää aikaa kaupassani huutaen, haisten ja jopa istuen tuotteiden päällä. Saimme asiakkailta jatkuvasti valituksia ja poliisit veivät häntä vähän väliä pois. Asia meni jopa terveystarkastajalle, joka tuli vaatimaan, että asialle pitää tehdä jotain. Ei voi, kysyin apua vaikka mistä, eikä kukaan voinut auttaa. Haju ja huuto ei ole rikos. Sosiaalitoimi ei voinut ryhtyä pakkokeinoihin. Jos hänet vietiin pois, hän tuli heti huomenna takaisin.

Eräänä päivänä päätin, että asia loppuu. Kun henkilö tuli kauppaan, kerroin, ettei hänelle enää myydä mitään. Ei vaikutusta. Seurasin häntä koko lyhyen kauppakierroksen ajan kertoen, että hänen täytyy jatkossa asioida muualla. Ei vaikutusta. Tulimme kassalle ja kerroin asian vielä kerran. Hän nosti tavaransa hihnalle. Kerroin kassanhoitajalle, ettei tälle henkilölle myydä ja kassanhoitaja vaihtoi toiselle kassalle. Mies otti tavaransa ja meni perässä.

Tässä vaiheessa sanoin miehelle vielä kerran, että teille ei enää myydä ja otan nyt nämä tavarani ja vien ne takaisin hyllyyn. Aloin keräilemään tuotteita, jolloin mies hermostui, alkoi huutaa ja löi minua nyrkillä. Vihdoin pätevä veruke! Saimme poliisin paikalle, hänet vietiin pois ja ilmoitimme yhdessä, että miehellä ei ole enää asiaa kauppaan. Pari päivää myöhemmin poistimme hänet voimatoimin viimeisen kerran. Näin vuosien piina lopulta päättyi.

Jälkikäteen ihmettelin, miten pitkälle asioiden täytyy antaa mennä. Täytyy itse saada nyrkistä, ennen kuin jotain voi tehdä omassa kaupassaan. En yhtään ihmettele, että jotkut kauppiaat käyttävät väkivaltaa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole! Laki ei suojele, joten kauppias, työntekijät ja asiakkaat joutuvat kärsimään muutaman henkilön jatkuvaa piinaa. En haluaisi kannata väkivaltaa ratkaisuna, mutta tällä hetkellä joissakin tilanteissa ei muuta ratkaisua ole.

Kaikille "On parempiakin tapoja" -ihmisille esitän haasteen. Koska koulutan ammatikseni kauppojen henkilökuntaa, peräänkuulutankin nyt ideaa, miten tämän ongelman voisi ratkaista! Koska ongelma esiintyy jossain määrin lähes kaikissa Suomen kaupoissa, ratkaisulle olisi kysyntää. Tuotteistetusta ja todistetusti toimivasta ideasta tulen maksamaan sen keksijälle ihan oikeaa rahaa.

Jos joku taas haluaa paremmin ymmärtää kauppojen tilannetta, voin mainiosti tulla jonkun työpaikalle haistattelemaan, meuhkaamaan, syljeskelemään, tekemään kaikkea mistä henkilökunta joutuu kuseen eikä tekijä saa mitään rangaistusta ja jatkaa tätä niin kauan, että minut heitetään ulos. Sitten tulen huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä.