Loppiaisen aukiolo täytyy vapauttaa

Loppiaisena auki olevat kaupat on päätetty. Tälläkin kertaa arvonta suosi erityisesti rajakuntia ja pääkaupunkiseutua, kun muu Suomi jäi nuolemaan näppejään. Rajaukset voivat olla joskus tarkkojakin, kuten Tampereen katujen tarkkuudella tehty esimerkki osoittaa.

Loppiainen on merkillinen pyhäpäivä. Kuinka moni tietää, miksi sitä vietetään? Kyllä, joulu päättyy silloin. Se on myös itämaan tietäjien muistopäivä, erittäin tärkeä pyhä siis. Niin tärkeä, ettei silloin saa tehdä ostoksia.

Uskonnonvapautta puolustavassa maassa on käsittämätöntä, että yksi uskonto voi määrätä, miten kaikkien muiden tulee toimia. Asiakkaan tulisi tehdä päätös, ei virkamiehen. Kauppias pitää kauppaa auki, jos asiakkaat sitä haluavat. Jos joku ei halua loppiaisena käydä kaupassa, ei kukaan voi häntä siihen pakottaa.

Kaupan kannalta loppiaisen kiinniolo on monella tapaa vahingollinen. Ensinnäkin, se aiheuttaa hävikkiä. Kun kauppa on keskellä viikkoa kiinni, ei synny yhden, vaan kahden päivän hävikki. Suoran hävikin lisäksi seuraa epäsuoraa hävikkiä. Toimitettujen tuotteiden päiväykset ovat huonompia ja toimitetut tavarat seisovat kauppojen hyllyissä turhaan, joten niiden myyntiaika lyhenee.

Kauppojen voittomarginaalit kapenevat jatkuvasti ja kiinteät kulut muodostavat valtaosan kustannuksista. Siksi yksittäiselle kaupalle jokainen myyntipäivä on suoraan viivan alle. Marginaalien ohuutta kuvaa se, että alasta riippuen vuoden ensimmäiset 48-51 viikkoa menevät pelkästään kulujen maksamiseen ja vasta sitten tehdään voittoa.

Tilanne, jossa toiset kaupat saavat olla auki ja toiset eivät, tukee toisia yrittäjiä toisten kustannuksella, eikä kyse ole pelkistä kaupoista. Jos itärajan, Lapin ja pääkaupunkiseudun kaupat ovat auki ja suurin piirtein muu Suomi kiinni, on selvää, että matkailu suuntautuu näihin asiakasystävällisiin kuntiin. Kauppojen aukiolo suuntaa turismivirtoja, jotka hyödyttäisivät montaa muutakin alaa ja kuntaa. Kieltämällä aukiolot alueellaan Aluehallintovirasto ampuu koko elinkeinoelämää jalkaan ja tukee päätöksellään muita alueita.

Jopa PAM myöntää, että venäläisturistit ovat Suomessa tammikuussa keskimäärin vain 2,9 vuorokautta. Jokainen menetetty shoppailupäivä on suoraa tappiota, mutta erityisesti sisä-Suomessa, johon ei niin helposti lähdetä uudestaan. Kun vielä tiedetään, että venäläisturisteista keskimäärin 75% ostaa elintarvikkeita, keskiostos 178€ ja 50% ostaa vaatteita, keskiostos 294€, kyse on elinkeinoelämälle todella merkittävistä menetetyistä summista. (Lähde: Tutkimus- ja analysointikeskus TAK Oy)

Miten sitten arvotaan, ketkä saavat olla auki ja ketkä eivät? Pääkriteeri luvan myöntämiselle on matkailijoiden määrä. Vain turistipaikkakunnilla kauppojen auki pitäminen koetaan tarpeelliseksi. Toinen kriteeri ovat merkittävää kysynnän lisäystä aiheuttavat yleisötapahtumat. Jos järjestetään sirkushuveja, saa myös pitää kauppoja auki. Muuten eurot virtaavat naapurikuntaan. Tilanne muistuttaa 60-lukua, jolloin olutta saadakseen piti samalla tilata voileipä.

Loppiainen ei ole mikään joulu, se on pelkkä vapaa muiden joukossa. Venäläisille sen sijaan joulu on 7.1. Voiko kukaan kuvitella, että kauppoja pidettäisiin kiinni joulun alla? Kun venäläiset haluavat kaataa rahaa Suomeen, viisainta on pistää ämpäreitä alle, eikä kehottaa tulemaan huomenna uudestaan.