Yritys tarvitsee ilmiantajia

Törmäsin sattumalta epäsuomalaiseen tapaukseen, missä työntekijä koki yrityksen toimivan tehottomasti ja päätti ohittaa komentoketjun, ottaen yhteyttä suoraan omistajiin. Yhteydenotto kannatti: ilmeni, että omistajataholla oli täysin eri kuva tilanteesta kuin ruohonjuuritasolla. Toimivan johdon päätöksiä peruttiin ja yritys pystyi jatkossa toimimaan paremmin.

Maailmalla ilmiö tunnetaan nimellä whistleblower (suom. ilmiantaja). Siinä työntekijä paljastaa jonkin organisaatiossa vallitsevan vakavan epäkohdan, mikä muuten pysyisi piilossa. Seuraukset eivät aina ole pilliin puhaltajalle miellyttäviä. Tunnetuimpia ovat olleet Bradley Manning ja Edward Snowden, jotka ovat paljastaneet Yhdysvaltain hallituksen ja armeijan väärinkäytöksiä julkisuuteen. Näissä tapauksissa paljastus on ollut työnantajalle todella kiusallinen. Voit kuitenkin itse valita, käytätkö ilmiötä hyödyksesi vai koituuko se haitaksi. Manningilla ja Snowdenilla ei ollut vaihtoehtoja.

Nucor on Yhdysvaltalainen terästeollisuuden yritys, jolla on poikkeuksellinen yrityskulttuuri. Entinen pääjohtaja Ken Iverson kuvaa kirjassaan "Plain talk", miten hämmästyneitä ihmiset ovat, kun hän vastaa itse puhelimeen. Lisäksi kuka tahansa voi aina soittaa hänelle ja kertoa murheistaan. Kun ihmiset tietävät, että heitä kuunnellaan ja he voivat vaikuttaa, he tarttuvat tilaisuuteen yrityksen sisällä sen sijaan, että alkaisivat haukkua yritystään sen ulkopuolella.

Myös Walmartissa on samanlainen järjestelmä. Jokainen työntekijä voi keskustella lähimmän esimiehensä kanssa ongelmasta ja jos häntä mielestään kohdellaan epäreilusti, vedota seuraavalle asteelle, aina pääjohtajaa myöten. Sam Walton kertoi tilanteesta, jossa rekkakuski oli irtisanottu ja tämä vetosi aina Waltonille asti. Mr. Sam keskusteli hänen kanssaan ja asetti ehdot, joilla hän sai työpaikkansa takaisin.

Waltonin alainen johtaja raivostui ja vaati miehen erottamista. Mr. Sam piti kuitenkin pintansa ja selitti alijohtajalle, että erottamisen kumoaminen ei suinkaan laske hänen arvostustaan, vaan nostaa sitä. Avoimien ovien politiikka vaatii sitä, että ihmiset näkevät, että se toimii. Jos kuski ei hoida hommiaan, hän tietää, että hänet jatkossa erotetaan syystä. Mutta jos hän hoitaa hommansa, hän varmasti kertoo kaikille, miten sai työpaikkansa takaisin ja miten avoimien ovien politiikka oikeasti toimii. Se taas kannustaa muitakin ihmisiä samaan.

Työtyytyväisyyden lisäksi avoimien ovien politiikka auttaa tuomaan vakavia ongelmia johdon tietoon. Koska johtaja ei aina voi liikkua kentällä, on hyvä, jos hänellä on ainakin tuntosarvet kunnossa ja tietoa virtaa jatkuvasti hänen korviinsa. Asiakasrajapinnassa näkyy totuus, ei neukkarin raporteissa. Raportit näyttävät seuraukset, eivät syytä.

Kannustatko sinä alaisiasi kertomaan epäkohdista ja murheista? Valittavatko he mieluummin keskustelupalstoilla kuin toimistossasi? Miten paljon potentiaalia sinun yrityksessäsi hukataan pitämällä ovet kiinni?