Sählääminen johtuu standardoinnin puutteesta

Helsingin Sanomat uutisoi eilen ja YLE tänään tutkimuksesta, jonka mukaan yritykset menettävät sähläämisen takia miljardeja euroja vuodessa. Jopa 20 prosenttia työajasta kuluu erilaiseen tuottamattomaan työhön.

Jotain suomalaisesta työkulttuurista kertoo se, että uutinen oli kuin pommi tehokkuuteen uskovien suomalaisten niskaan. Mekö muka sähläämme? Mutta mehän olemme ahkeraa kansaa ja paiskimme töitä niin paljon kuin voimme! Suomalaisille tehokkuus on sitä, että juostaan kovempaa.

On aivan eri asia tehdä paljon töitä, kuin saada aikaan paljon tuloksia. Suomessakin on aika herätä tähän. Sähläämisessä on kyse standardoitujen prosessien puutteesta. Ainoastaan standardoimalla työtehtävät on mahdollista jatkuvasti kehittää niitä, sillä muuten prosessi vaihtelee jatkuvasti. Standardointi ei tarkoita sitä, jämähdettäisiin paikalleen ja tapettaisiin luovuus, vaan päinvastoin. Kun prosessi on standardoitu, sitä voidaan alkaa kehittää oikealla johtamisella kohta kohdalta, kokeillen, mitaten ja aina parempaan muuttaen.

Tutkija Marko Kesti piti parhaana ratkaisuna kolmen koulutusvapaan tuontia työelämään. Tutkija Kestin ratkaisu on tyypillisen suomalainen: otetaan jokin ulkopuolinen pakettiratkaisu, että voidaan näyttää, että asialle tehdään jotain. Sählääminen ei kuitenkaan vähene pelkästään koulun penkillä istumalla, eikä yrityksillä ole varaa viedä henkilökuntaansa pakollisiin koulutuksiin. Tarvitaan valmennusta kehittämään ihan tavallisia arkipäiväisiä työtehtäviä. Niitä, joita ei tule edes ajatelleeksi.

Sählääminen vähenee, kun opitaan tunnistamaan, mikä on sähläämistä ja aletaan vähentää sitä, päivä päivältä ja kohta kohdalta. Johdon tehtävä on opettaa ja tukea henkilökuntaa tässä tärkeässä tehtävässä. Henkilökunnalle täytyy antaa vapaus ja valta kehittää työtehtäviään paikan päällä, sillä he törmäävät työssään sähläykseen joka päivä. Olen huomannut, miten ihmiset ovat aivan innoissaan, kun joku haluaa kuunnella heitä ja etsiä ratkaisuja ongelmiin, jotka haittaavat heidän jokapäiväistä työtään!

Tehoton työkulttuuri on johtanut myös keskusteluun, että palkkataso on liian korkea. Eiväthän palkat koskaan ole liian korkeita tai matalia, vaan kyse on siitä, mitä suorituksia työnantaja saa palkan vastineeksi. Jos työnantaja katsoo sormien läpi sitä, että työntekijä viettää viidenneksen päivästä odottaen, liikkuen paikasta toiseen, lukien tarpeettomia sähköposteja, etsien jotain koska varastot ovat sekaisin tai tehden muuta täysin tarpeetonta työtä, voiko pelkästään työntekijöitä syyttää, jos heidän tuottavuutensa ei ole paras mahdollinen?

Henry Ford valitteli, että hän palkkasi tehtaaseensa tuhat käsiparia, mutta niillä tuli päät mukana; hän olisi tarvinnut pelkät käsiparit. Jos haluamme pärjätä kilpailussa erityisesti Kaukoidän nousevien talouksien kanssa, meidän täytyy ottaa myös päät mukaan.