Kuten muutkin, kävin ostamassa vappuvirvokkeeni vasta
tänään. Heti kauppaan mennessäni kiinnitin huomiota pitkiin jonoihin: kappas,
näin hyvin käy kauppa laman aikanakin! Ihastukseni muuttui kuitenkin harmiksi
kun huomasin, että viidestä kassasta ainoastaan neljä oli auki ja jonot johtuivat siitä. Ammatillisista
syistä jäin seuraamaan tilannetta.
Huomasinkin myyjän, joka teki erilaisia järjestelytöitä ja välillä keräsi
koreja. Hetken päästä kävin kysymässä, eikö heillä ole viidettä kassaa. Ei
ole. No, ei sitten. Poistuin kaupasta ja tein ostokseni muualla. Onneksi
lähistöllä oli kaksi muuta kauppaa, joissa kummassakin oli kassoilla täysi
miehitys ja lyhyet jonot.
Kassatunneista säästäminen on siitä hölmöä säästämistä, että sille tielle
lähdettyä niitä joutuu jatkuvasti säästämään. Myynti kun pyrkii laskemaan
samaan tasoon. Toisin kuin luullaan, kassojen täyttö ei tule yhtään sen kalliimmaksi,
mikäli osaa organisoida oikein. Ensin täytyy tehdä tärkeimmät työt ja vasta kun
ne on tehty, tehdään toiseksi tärkeimmät, jne. Aiheesta on mainio tarina
professorista, joka havainnollisti asiaa luokassaan.
Professori laittoi suureen astiaan ensin hienoa hiekkaa, sitten karkeaa hiekkaa,
sitten sepeliä ja lopuksi kivenmurikoita. Kivenmurikat eivät enää mahtuneet
astiaan, mutta samalla niiden väliin jäi paljon tyhjää tilaa. Siispä tehtiin
toisinpäin. Ensin laitettiin kivenmurikat. Niiden väliin sepeliä. Sekaan karkea
hiekka ja viimeiseksi hieno hiekka. Koko paketti meni limittäin ja mahtui
täsmälleen astian sisään.
Hieno hiekka ovat kiireettömät työt. Ne, jotka täytyy saada tehtyä tämän päivän
aikana. Karkea hiekka on tehtävät, jotka täytyy saada tehtyä lähitunteina.
Sepeli on tehtävät, jotka täytyy tehdä tunnin sisään ja kivenmurikat ne
tehtävät, jotka täytyy tehdä heti.
Jos etenet kiireettömistä kiireellisiin, purat ensin keskilattian kuivakuormat,
sitten tuorekuormat, sitten tarkistat kauppakunnon ja vasta viimeisenä hoidat
kassahommat. Tämä johtaa paitsi kassajonoihin, myös suuriin palkkakuluihin ja
myynnin menetykseen. Tee sen sijaan toisinpäin.
Hoida ensin kassahommat. Kun kaupankäynnissä tulee hetken tauko ja vakiokassat selviävät
työstään, tsekkaa, onko kauppa kunnossa ja missä on pahin tilanne. Hyllyt eivät
tyhjene, vaikka ne purettaisiin hetkeä myöhemmin. Kun tuoreet on purettu,
keskity vasta sitten teollisiin. Ne eivät lopu, ellei niitä tänään saada
purettua. Näin kaikkein tärkeimmät asiat saadaan hoidettua jatkuvasti
eteenpäin. Täydellisesti toimivassa kaupassa kaikki saadaan tehtyä ajallaan, mutta erityisesti pyhäisin myyntiä on vaikea ennustaa ja silloin on parempi tinkiä vähemmän tärkeistä tehtävistä, kuin antaa ihmisten jonottaa.
Lopuksi professori kaatoi astiaan tuopin olutta ja sekin sopi joukkoon. Mielestäni
se symbolisoi sitä, että kauppa täytyy olla aina kunnossa ja jonot lyhyitä,
paperihommat ehtii tehdä vaikka yöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti