Kassa on kaupan tärkein työpiste

Kuten muutkin, kävin ostamassa vappuvirvokkeeni vasta tänään. Heti kauppaan mennessäni kiinnitin huomiota pitkiin jonoihin: kappas, näin hyvin käy kauppa laman aikanakin! Ihastukseni muuttui kuitenkin harmiksi kun huomasin, että viidestä kassasta ainoastaan neljä oli auki ja jonot johtuivat siitä. Ammatillisista syistä jäin seuraamaan tilannetta.

Huomasinkin myyjän, joka teki erilaisia järjestelytöitä ja välillä keräsi koreja. Hetken päästä kävin kysymässä, eikö heillä ole viidettä kassaa. Ei ole. No, ei sitten. Poistuin kaupasta ja tein ostokseni muualla. Onneksi lähistöllä oli kaksi muuta kauppaa, joissa kummassakin oli kassoilla täysi miehitys ja lyhyet jonot.

Kassatunneista säästäminen on siitä hölmöä säästämistä, että sille tielle lähdettyä niitä joutuu jatkuvasti säästämään. Myynti kun pyrkii laskemaan samaan tasoon. Toisin kuin luullaan, kassojen täyttö ei tule yhtään sen kalliimmaksi, mikäli osaa organisoida oikein. Ensin täytyy tehdä tärkeimmät työt ja vasta kun ne on tehty, tehdään toiseksi tärkeimmät, jne. Aiheesta on mainio tarina professorista, joka havainnollisti asiaa luokassaan.

Professori laittoi suureen astiaan ensin hienoa hiekkaa, sitten karkeaa hiekkaa, sitten sepeliä ja lopuksi kivenmurikoita. Kivenmurikat eivät enää mahtuneet astiaan, mutta samalla niiden väliin jäi paljon tyhjää tilaa. Siispä tehtiin toisinpäin. Ensin laitettiin kivenmurikat. Niiden väliin sepeliä. Sekaan karkea hiekka ja viimeiseksi hieno hiekka. Koko paketti meni limittäin ja mahtui täsmälleen astian sisään.

Hieno hiekka ovat kiireettömät työt. Ne, jotka täytyy saada tehtyä tämän päivän aikana. Karkea hiekka on tehtävät, jotka täytyy saada tehtyä lähitunteina. Sepeli on tehtävät, jotka täytyy tehdä tunnin sisään ja kivenmurikat ne tehtävät, jotka täytyy tehdä heti.

Jos etenet kiireettömistä kiireellisiin, purat ensin keskilattian kuivakuormat, sitten tuorekuormat, sitten tarkistat kauppakunnon ja vasta viimeisenä hoidat kassahommat. Tämä johtaa paitsi kassajonoihin, myös suuriin palkkakuluihin ja myynnin menetykseen. Tee sen sijaan toisinpäin.

Hoida ensin kassahommat. Kun kaupankäynnissä tulee hetken tauko ja vakiokassat selviävät työstään, tsekkaa, onko kauppa kunnossa ja missä on pahin tilanne. Hyllyt eivät tyhjene, vaikka ne purettaisiin hetkeä myöhemmin. Kun tuoreet on purettu, keskity vasta sitten teollisiin. Ne eivät lopu, ellei niitä tänään saada purettua. Näin kaikkein tärkeimmät asiat saadaan hoidettua jatkuvasti eteenpäin. Täydellisesti toimivassa kaupassa kaikki saadaan tehtyä ajallaan, mutta erityisesti pyhäisin myyntiä on vaikea ennustaa ja silloin on parempi tinkiä vähemmän tärkeistä tehtävistä, kuin antaa ihmisten jonottaa.

Lopuksi professori kaatoi astiaan tuopin olutta ja sekin sopi joukkoon. Mielestäni se symbolisoi sitä, että kauppa täytyy olla aina kunnossa ja jonot lyhyitä, paperihommat ehtii tehdä vaikka yöllä.

Asiakas ottaa jos tarvitsee

Muoviset pikkupussit ovat alkaneet herättää keskustelua ympäristön näkökulmasta. Ainakin Kesko miettii nyt tarkkaan ja harkitusti, miten pikkupussien kanssa jatkossa toimitaan.

Kassamyyjän ja asiakkaan näkökulmat laajentavat ymmärrystä. Kassa on ohjeistettu tarjoamaan pikkupussia joka kerta, kun tietynlaiset ostokset tulevat kassalle. Tämä on palvelua, mutta se on myös kassan kannalta melko raskasta. Monet asiakkaat kieltäytyvät, enemmän tai vähemmän jyrkin sanakääntein. Toiset, kuten minä, eivät jaksa kiinnittää huomiota ja sanovat vain "Joo.", että tilanteesta päästään nopeasti eteenpäin. Tarjoaminen tuntuu minulle pikemminkin tyrkyttämiseltä. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna jonotusaika venyy, kun myyjä pakkaa ostoksia pikkupusseihin. Kassa tarjoaa pikkupusseja monta sataa kertaa viikossa ja vain harva asiakas siitä ilahtuu.

Meillä on ongelmaan ilmainen ratkaisu: sijoitetaan pikkupussit kassalinjan päätyyn omaan telineeseensä! Jos asiakas tarvitsee pikkupussia, hän saa sen helposti. Kassamyyjän ei tarvitse hokea samaa päivästä ja viikosta toiseen ja saada tylyjä vastauksia. Asiakkaiden jonotus ei veny, eivätkä he joudu sosialisoimaan kassamyyjän kanssa enemmän kuin on tarpeen. Oikean tarpeen vähäisyys ja sosiaalinen paine pitävät huolen, että pikkupussien menekki pienenee: harva niitä oikeasti tarvitsee mihinkään ja jos niiden kanssa jää suotta temppuilemaan, tuntee olevansa perässä tulevien asiakkaiden tukkona.

Mikäli näillä ohjeilla pikkupussiongelmat eivät ratkea, olemme ilomielin ohjaamassa tradenomin opinnäytetyötä aiheesta. Ketjujen johtoportailla lienee tärkempääkin tekemistä.

Suuret myyntierät aiheuttavat hävikkiä

Vaasan-konserni aloitti tänään yt-neuvottelut, tarkoituksena vähentää 93 henkilöä. Uusi Suomi uutisoi syyn olevan mm. kaupoissa paistettavien tuotteiden menekin huima nousu. Olen itsekin huomannut Vaasan leivät kaupoissa vähemmän mairittelevissa tilastoissa ja suositukseni kauppiaille on ollut vähentää Vaasan leipiä ja korvata niitä muilla. Vaasan leivistä tulee nimittäin enemmän hävikkiä kuin useimpien kilpailijoiden.

Vaasan hävikkiongelman syy on se, että Vaasan käyttää myynneissään myyntieriä, kun taas esimerkiksi Fazer ei niitä käytä. Koska leipä on tuoretuote, se pitäisi myydä viimeistään seuraavana päivänä leipomisesta, muuten asiakas huomaa eron. Niinpä jos kauppa tilaa maanantaiksi Vaasalta hitaasti kiertävää leipää, neljän kappaleen myyntierä voi olla liikaa. Fazerilta voit ottaa vaikka yhden leivän jokaiselle päivälle, jolloin leivät pysyvät aina tuoreena. Erityisesti alkuviikko on kaupoissa ongelma ja torstai on usein leivän suurin hävikkipäivä; alkuviikosta tilatut leivät eivät yksinkertaisesti ehdi kiertää, eivätkä hyllyt voi olla vajaita. Nopeasti kiertävissä tuotteissa, kuten Ruispaloissa, myyntierillä ei ole merkitystä.

Teimme tutkimuksen myyntierien vaikutuksesta hävikkiin eräässä kaupan suuryksikössä. Tutkimuksen otos oli 12000 leipää ja siinä olivat mukana kaikki kaupassa myyvät leipomot. Tilastojen mukaan ne leipomot, jotka käyttivät myyntieriä, aiheuttivat kaksinkertaisesti niin paljon hävikkiä kuin ne leipomot, joissa myyntieriä ei käytetty. Myydyt kappalemäärät jakautuivat lähes tasan, ero tuli puhtaasti hävikistä.

Koska kauppojen kilpailu jatkuvasti kiristyy ja jokainen euro on yhä tiukemmassa, kaupalla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa sitä ylimääräistä hävikkiä, minkä liian suuret myyntierät aiheuttavat. Niinpä leipomoiden tyrkyttäminen johtaa yhä helpommin siihen, että niiden tuotteet vaihtuvat kilpailijaan. Itse paistettaessa myyntieriä ei ole, vaan kauppa voi paistaa vaikka yhden leivän kerrallaan.

Näin säästät 10000€ vuodessa muuttamalla alehinnoittelua

Kuulin, että briteissä huonopäiväyksiset tuotteet alelaputetaan kolmeen kertaan: ensin -25%, sitten -50%, sitten -75%. Suomalaisittain tämä tuntui ällistyttävältä, miksi ihmeessä niin toimitaan? Tietävätkö britit jotain, mitä me emme? Halusimme ottaa selvää.

Siispä kokeilimme Hämeen Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa, mitä tapahtuu, jos tavallinen kauppa vaihtaa alehinnoittelutapaansa perinteisestä ”-30%, kun myyntiaikaa on päivä jäljellä”, uuteen ”-30% kun kaksi päivää ja -60% kun yksi päivä jäljellä”. Tuotteet siis alehinnoiteltiin kahteen kertaan ja hinta putosi sitä mukaa, kun myyntiaika väheni.

Kokeen tuloksena kaupan antamat alennukset luonnollisesti nousivat, mutta vastaavasti hävikki väheni. Tämän seurauksena kauppa säästi kahden kuukauden aikana 1590€, alv 0%. Vuositasolla säästö on lähes 10000€ ja 4000kg vähemmän ruokaa päätyy kaatopaikalle. Lisäsäästöä tuli myös jätekulujen vähenemisestä.

Miten tämä on mahdollista ja miksi kaikki eivät toimi näin?

Aivan aluksi pitää ymmärtää, mitä alelaputus on. Se on sitä, että yritetään saada myytyä tuotteita, joissa on niin vähän myyntiaikaa jäljellä, että ne muuten joutuisivat hävikkiin. Käytännössä alelaputuksen vaihtoehto on heittää tuote roskikseen. Alelaputus ei korjaa tilausvirheitä, vaan se pelastaa, mitä pelastettavissa on. Alkuperäinen virhe on tapahtunut tilaushetkellä, alelaputus on vain seuraus.

Jos tuote päätyy hävikkiin, menetetään koko sisäänostohinta. Alelaputuksessa näin ei ole, sillä tuotteen alennus lasketaan sen myyntihinnasta, jossa on kate mukana. Jos tuotetta myydään 40% katteella ja siitä annetaan 30% alennus, kauppa saa tuotteesta edelleen katetta. Tämä on keskeistä: Jos kauppa myy alennettuna, se saa sentään jotain pelastettua. Hävikki on 100% tappiota.

Entä sitten väite, että ”Sittenhän ihmiset ostavat vain alehinnoiteltuja, eivätkä täyshintaisia”? Ensinnäkin täytyy muistaa, että virhe on tapahtunut tilaushetkellä. Jos haluaa vähentää alehinnoiteltujen määrää, täytyy muuttaa tilaustottumuksia. Toiseksi, alehinnoitelu kannattaa aina, vaikka ihmiset ostaisivatkin alehinnoitellun, eivätkä täyshintaista. Tämä johtuu siitä, että vaihtoehto on se, että alehinnoiteltu tuote menee hävikkiin.

Jos tuotteen tukkuhinta on 1€ ja kauppa myy sitä 15% katteella, sen ulosmyyntihinta on 1,18€. Myynnistä saa siis 18 senttiä katetta. Mikäli tämä tuote jouduttaisiin alehinnoittelemaan, vieläpä -70% alehinnoittelu olisi kannattavaa, koska silloinkin kauppa saisi siitä 35 senttiä. Tämä vastaa sitä, että täyshintaisia tuotteita myytäisiin kaksi, koska vaihtoehto on se, että tuote menee hävikkiin, eikä siitä saada mitään katetta.

Alehinnoittelu siis kannattaa aina, missä tahansa tuotteissa ja suurillakin aleprosenteilla, koska vaihtoehto on menettää kaikki. Alehinnoittelun poisjättäminen parantaa tuoreuskuvaa, mutta se tulee valtavan kalliiksi, eikä siksi ole suositeltavaa saavutettuun hyötyyn nähden. Mikäli haluaa vähentää alelaputusta, se tulisi tehdä keskittymällä korjaamaan tilaushetkellä tehdyt virheet. Se parantaa tehokkaammin myös tuoreuskuvaa.

Porrastettu alehinnoittelu ei ole ketjusidonnainen. Yhtälailla sitä voi käyttää Prismoissa kuin Minimanissa, K-extrassa ja Siwassa. Koska siitä on hyötyä niin kaupalle, asiakkaalle, kuin ympäristöllekin, voi vain ihmetellä, miksi sitä ei juuri Suomessa käytetä.

Tutkimuksen tiivistelmä löytyy täältä.

Miten juhlapyhien hävikkipommi puretaan

K-supermarket Lauttasaaren tilapäivitys hävikistä sai eilen ja tänään paljon jakoja. Tilapäivityksessä harmiteltiin sitä, että hävikkiä tulee, mutta myönnetään, että se on välttämätön paha: jos ei ole hävikkiä, ei ole myyntiäkään.

K-supermarket Lauttasaaren hävikki joulun ajalta

En tunne KSM Lauttasaaren tilannetta tarkemmin, niin jouluna kuin muinakaan aikoina. Se ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä kuvasta selviää kaikki tarpeellinen tieto päätelmiin siitä, miksi hävikkiä on syntynyt.

Kuvan tuotteista lyhyin myyntiaika vaikuttaisi olevan kermoilla, vain kahdeksan päivää valmistuksen jälkeen. Kermat tulevat pääsääntöisesti kauppoihin heti seuraavana päivänä pakkaamisen jälkeen. Jos kerma on siis mennyt esimerkiksi 26.12. hävikkiin, se on valmistettu 18.12. ja saapunut kauppaan torstaina 19.12. Kermoja on saapunut kauppaan silloin niin paljon, että niitä ei ole saatu myytyä koko joulun aikana.

Kermojen säilymisaika on 8 päivää

Lean-ajattelun mukaisesti mitään tuotetta ei pitäisi toimittaa, ennen kuin sitä tarvitaan. Ei ole mitään syytä sille, miksi joulun kermat pitäisi ottaa sisään jo viisi päivää etukäteen. Toimituspäiviä on ollut vielä kolme ennen jouluaattoa, joten toimitukset olisi voinut porrastaa usealle päivälle, vaikka olisi ottanutkin varmuusvarastoa. Vaikka joulu on joka vuosi eri viikonpäivinä, joulun ajan kokonaismyynti ei kuitenkaan vaihtele suuresti. Tämän ansiosta tilauksissa voidaan hyödyntää edellisten vuosien kokonaismenekkiä ja jaksottaa niiden saapuminen eri päiville.

Muissa kuvan tuotteissa on pitempi päiväys. Otetaan esimerkkinä kuvassa näkyvät karjalanpaistilihat. Niiden säilyvyys on 12 päivää valmistuksesta ja toimitus on noin 3 päivää valmistuksen jälkeen. Jos tuotteet ovat menneet jouluna vanhaksi, niiden on pitänyt tulla jo hyvissä ajoin joulua edeltävällä tai sitä edeltävällä viikolla. Varta vasten jouluksi tilattujen tuotteiden hävikit eivät realisoidu ennen kuin 1-2 viikkoa joulun jälkeen.

Vaikka hävikki realisoituu silloin, kun tuotteiden viimeinen myyntipäivä koittaa, hävikin syy on siinä hetkessä, kun tilaus tehdään. Jotta hävikkiä voidaan vähentää, täytyy muuttaa tilaustottumuksia ja tilata tuotteita niin, että ne saapuvat vasta silloin, kun niitä tarvitaan, eikä hetkeäkään aiemmin.

Vertailun vuoksi kuva erään K-citymarketin lihajaloste- ja einesosaston hävikistä, mikä kerättiin tänä aamuna päiväyksiltä 24.-26.12. Kaupassa on paitsi opeteltu kolme kuukautta oikeaa tilausrytmiä, myös reagoitiin hyvissä ajoin ennen joulua niin, että vanhenevista tuotteista päästiin ajoissa eroon. Kuvasta puuttuu maitohävikki, noin puoli kärryä, mikä haettiin jouluaattona hyvään tarkoitukseen. Myös leipähävikki on jo mennyt.

Nuo väkivaltaiset kauppiaat

Iltalehdessä oli tänään juttu, miten kauppias oli lyönyt nyrkillä 14-vuotiasta poikaa, joka oli kavereineen pelannut hedelmäpelejä, poistettu kaupasta ja heittänyt kauppiasta purukumilla. Tapahtumien kulku ei ole tarkkaan tiedossa, mutta asia on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Vaikka vastustan väkivaltaa, ymmärrän jollain tavalla kauppiaan toimintaa.

Kaupat ovat julkisia tiloja, joissa kuka tahansa saa käydä vapaasti. Osa teineistä on tottunut siihen, että mitä tahansa voi tehdä, eikä kukaan aseta rajoja ja sen mukaan myös toimitaan. Alaikäiset pelaajat eivät ole pahin ongelma. Näpistelijät, sotkijat, meuhkaajat, juopot, kaikenlaiset ja kaikenikäiset häiriköt ovat monissa kaupoissa jatkuva riesa. Jos vartija heittää häirikön ulos, hän on taas huomenna takaisin. Ja ylihuomenna. Osaan ei mikään järkipuhe auta. Poliisilla häiriköiden häätäminen on viimeisenä prioriteettilistalla.

Muistan erään tapauksen mainiosti. Eräs yli 60-vuotias pappa oli jo vuosia ottanut tavakseen viettää aikaa kaupassani huutaen, haisten ja jopa istuen tuotteiden päällä. Saimme asiakkailta jatkuvasti valituksia ja poliisit veivät häntä vähän väliä pois. Asia meni jopa terveystarkastajalle, joka tuli vaatimaan, että asialle pitää tehdä jotain. Ei voi, kysyin apua vaikka mistä, eikä kukaan voinut auttaa. Haju ja huuto ei ole rikos. Sosiaalitoimi ei voinut ryhtyä pakkokeinoihin. Jos hänet vietiin pois, hän tuli heti huomenna takaisin.

Eräänä päivänä päätin, että asia loppuu. Kun henkilö tuli kauppaan, kerroin, ettei hänelle enää myydä mitään. Ei vaikutusta. Seurasin häntä koko lyhyen kauppakierroksen ajan kertoen, että hänen täytyy jatkossa asioida muualla. Ei vaikutusta. Tulimme kassalle ja kerroin asian vielä kerran. Hän nosti tavaransa hihnalle. Kerroin kassanhoitajalle, ettei tälle henkilölle myydä ja kassanhoitaja vaihtoi toiselle kassalle. Mies otti tavaransa ja meni perässä.

Tässä vaiheessa sanoin miehelle vielä kerran, että teille ei enää myydä ja otan nyt nämä tavarani ja vien ne takaisin hyllyyn. Aloin keräilemään tuotteita, jolloin mies hermostui, alkoi huutaa ja löi minua nyrkillä. Vihdoin pätevä veruke! Saimme poliisin paikalle, hänet vietiin pois ja ilmoitimme yhdessä, että miehellä ei ole enää asiaa kauppaan. Pari päivää myöhemmin poistimme hänet voimatoimin viimeisen kerran. Näin vuosien piina lopulta päättyi.

Jälkikäteen ihmettelin, miten pitkälle asioiden täytyy antaa mennä. Täytyy itse saada nyrkistä, ennen kuin jotain voi tehdä omassa kaupassaan. En yhtään ihmettele, että jotkut kauppiaat käyttävät väkivaltaa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole! Laki ei suojele, joten kauppias, työntekijät ja asiakkaat joutuvat kärsimään muutaman henkilön jatkuvaa piinaa. En haluaisi kannata väkivaltaa ratkaisuna, mutta tällä hetkellä joissakin tilanteissa ei muuta ratkaisua ole.

Kaikille "On parempiakin tapoja" -ihmisille esitän haasteen. Koska koulutan ammatikseni kauppojen henkilökuntaa, peräänkuulutankin nyt ideaa, miten tämän ongelman voisi ratkaista! Koska ongelma esiintyy jossain määrin lähes kaikissa Suomen kaupoissa, ratkaisulle olisi kysyntää. Tuotteistetusta ja todistetusti toimivasta ideasta tulen maksamaan sen keksijälle ihan oikeaa rahaa.

Jos joku taas haluaa paremmin ymmärtää kauppojen tilannetta, voin mainiosti tulla jonkun työpaikalle haistattelemaan, meuhkaamaan, syljeskelemään, tekemään kaikkea mistä henkilökunta joutuu kuseen eikä tekijä saa mitään rangaistusta ja jatkaa tätä niin kauan, että minut heitetään ulos. Sitten tulen huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä.

Loppiaisen aukiolo täytyy vapauttaa

Loppiaisena auki olevat kaupat on päätetty. Tälläkin kertaa arvonta suosi erityisesti rajakuntia ja pääkaupunkiseutua, kun muu Suomi jäi nuolemaan näppejään. Rajaukset voivat olla joskus tarkkojakin, kuten Tampereen katujen tarkkuudella tehty esimerkki osoittaa.

Loppiainen on merkillinen pyhäpäivä. Kuinka moni tietää, miksi sitä vietetään? Kyllä, joulu päättyy silloin. Se on myös itämaan tietäjien muistopäivä, erittäin tärkeä pyhä siis. Niin tärkeä, ettei silloin saa tehdä ostoksia.

Uskonnonvapautta puolustavassa maassa on käsittämätöntä, että yksi uskonto voi määrätä, miten kaikkien muiden tulee toimia. Asiakkaan tulisi tehdä päätös, ei virkamiehen. Kauppias pitää kauppaa auki, jos asiakkaat sitä haluavat. Jos joku ei halua loppiaisena käydä kaupassa, ei kukaan voi häntä siihen pakottaa.

Kaupan kannalta loppiaisen kiinniolo on monella tapaa vahingollinen. Ensinnäkin, se aiheuttaa hävikkiä. Kun kauppa on keskellä viikkoa kiinni, ei synny yhden, vaan kahden päivän hävikki. Suoran hävikin lisäksi seuraa epäsuoraa hävikkiä. Toimitettujen tuotteiden päiväykset ovat huonompia ja toimitetut tavarat seisovat kauppojen hyllyissä turhaan, joten niiden myyntiaika lyhenee.

Kauppojen voittomarginaalit kapenevat jatkuvasti ja kiinteät kulut muodostavat valtaosan kustannuksista. Siksi yksittäiselle kaupalle jokainen myyntipäivä on suoraan viivan alle. Marginaalien ohuutta kuvaa se, että alasta riippuen vuoden ensimmäiset 48-51 viikkoa menevät pelkästään kulujen maksamiseen ja vasta sitten tehdään voittoa.

Tilanne, jossa toiset kaupat saavat olla auki ja toiset eivät, tukee toisia yrittäjiä toisten kustannuksella, eikä kyse ole pelkistä kaupoista. Jos itärajan, Lapin ja pääkaupunkiseudun kaupat ovat auki ja suurin piirtein muu Suomi kiinni, on selvää, että matkailu suuntautuu näihin asiakasystävällisiin kuntiin. Kauppojen aukiolo suuntaa turismivirtoja, jotka hyödyttäisivät montaa muutakin alaa ja kuntaa. Kieltämällä aukiolot alueellaan Aluehallintovirasto ampuu koko elinkeinoelämää jalkaan ja tukee päätöksellään muita alueita.

Jopa PAM myöntää, että venäläisturistit ovat Suomessa tammikuussa keskimäärin vain 2,9 vuorokautta. Jokainen menetetty shoppailupäivä on suoraa tappiota, mutta erityisesti sisä-Suomessa, johon ei niin helposti lähdetä uudestaan. Kun vielä tiedetään, että venäläisturisteista keskimäärin 75% ostaa elintarvikkeita, keskiostos 178€ ja 50% ostaa vaatteita, keskiostos 294€, kyse on elinkeinoelämälle todella merkittävistä menetetyistä summista. (Lähde: Tutkimus- ja analysointikeskus TAK Oy)

Miten sitten arvotaan, ketkä saavat olla auki ja ketkä eivät? Pääkriteeri luvan myöntämiselle on matkailijoiden määrä. Vain turistipaikkakunnilla kauppojen auki pitäminen koetaan tarpeelliseksi. Toinen kriteeri ovat merkittävää kysynnän lisäystä aiheuttavat yleisötapahtumat. Jos järjestetään sirkushuveja, saa myös pitää kauppoja auki. Muuten eurot virtaavat naapurikuntaan. Tilanne muistuttaa 60-lukua, jolloin olutta saadakseen piti samalla tilata voileipä.

Loppiainen ei ole mikään joulu, se on pelkkä vapaa muiden joukossa. Venäläisille sen sijaan joulu on 7.1. Voiko kukaan kuvitella, että kauppoja pidettäisiin kiinni joulun alla? Kun venäläiset haluavat kaataa rahaa Suomeen, viisainta on pistää ämpäreitä alle, eikä kehottaa tulemaan huomenna uudestaan.